Tunnin ajomatkan takaa löytyi ihastuttava Peikkorinteen kotieläinpiha, jossa meidän oli tarkoitus ottaa kalenteriin kuvia lapinlehmien kanssa. Pihaan saapuessa kartoitettiin hetki ympäristöä. Missä tulisi parhaimmat kuvat? Päädyimme ottamaan ne lehmien laitumella. Siellä valmiina odottivatkin uteliaina lehmät Inari ja Pirkko, sekä sonnipoika.
Laitumella hetki tutustuttiin lehmien kanssa ja sitten olikin aika alkaa ottamaan kuvia. Lehmät olivat aika lailla heti valmiita kuvattaviksi. Minusta ainakin tuntui, että enemmän me mallit tarvitsimme aikaa tutustua lehmiin kuin lehmät meihin. Sonnipoika hieroi tuttavuutta ajoittain turhankin innokkaasti puskien jalkoja ja tunkien lehmien välistä rehuapajille.
Erittäin hyödylliseksi apuvälineeksi eläimien liikuttelussa totesimme aluksi rehun ja sen loputtua pelkän rehusangon. Rehusangon kanssa kuljeskelimme ympäri laidunta ja yritimme innostaa lehmät seuraamaan. Koin myös erittäin helliä hetkiä toisen lehmän kanssa, kun se alkoi antaumuksella nuolemaan käsiä. Lehmän kieli on melko karhea!
Huvitusta herätti kotieläinpihan kissa, joka tuli hetki kuvauksien aloittamisen jälkeen tarkkailemaan, mitä laitumella oikein tapahtuu. Kissa istuikin koko loppu kuvauksien ajan laitumen reunalla kivellä työnjohtajana katselemassa.
Yllättävän nopeasti kuvaukset olivat ohi, eikä minusta tuntunut alkukankeuden jälkeen yhtään oudolta poseerata alusvaatteissa. Toisaalta myös oli mukava melko kolean sään takia saada vaatteet nopeasti takaisin päälle. Lopullisista kuvista kyllä välittyy, että kuvauksissa oli erittäin kiva tunnelma. Lähtisin kyllä ihan, milloin vain uudestaan mukaan tämmöiseen projektiin. Kiitokset eläimien lainasta Peikkorinteen kotieläinpihalle!
