Viidennessä blogipostauksessa hurautamme Klaukkalaan!
Päätimme lähteä matkaan ajoissa, vaikka matka Ali-Ollin Alpakkatilalle Helsingistä ei ollutkaan pitkä, noin puoli tuntia autolla. Edellisenä iltana sää näytti epävakaiselta ja sadekuurojen mahdollisuutta ei voinut unohtaa. Toisaalta olisipahan meidän kuukausi todenmukaisesti edustettuna myös kalenterissa.
Saavuttuamme kohteeseen alkoi jo hieman jännittää. Nyt oikeasti ollaan täällä ja kuviakin pitäisi ottaa. Kuvauspaikaksi valikoitui teknisistä syistä metsikkö tilan takana, koska halusimme kuviin vähän synkemmän värimaailman. Kävelimme takaisin metsiköstä hakemaan kuvien todellisia tähtiä mukaan. Alpakkatilan ystävällinen työntekijä auttoi meitä saamaan kanit kuljetuslaatikkoihin ja tästä meidän oli tarkoitus löytää tiemme takaisin metsikköön, ottaa kuvat, valmista? No ei ehkä aivan niin helposti, sillä löysimme kyllä hyvälle kuvauspaikalle, mutta se sattui ilmeisesti olemaan myös muurahaisten suosima paikka. Jos siis kuvassa näkyy hentoisen kärsivä ilme, niin tässä syy.
Kuvaustemme kanit olivat mahtavia ja kuvat saatin otettua nopeasti. Tästä sitten kävelimme takaisin ja päästimme kanit taas niiden tuttuihin häkkeihinsä. Pienehkö hiki tästä kaikesta jäi, mutta vain positiivisessa mielessä miinus muurahaisten puremat. Toisaalta kiitos ja anteeksi, että olimme varmaankin muurahaisten mielestä vain riesana. Nyt oli kuitenkin kuvat otettu ja kotimatkan aika.
Eläinystävien esittely:
Ranskanlupat Piki, Onerva ja Malla.
Millainen sää oli? Paleliko?
Sääolosuhteet oli mieluisat, ei palellut. Sää oli pilvinen, mutta sopi teemaan. Kuvauspäivälle oli myös pieniä sadekuuroja tiedossa, mutta onneksemme ei kuitenkaan satanut ollenkaan. Oli erinomainen sää ottaa alusvaatekuvia.
Otettiinko kuva samassa kuussa kuin kalenterissa?
Ei, kuva on otettu heinäkuussa.
Jännitys asteikolla 1-5
4
Muita fiiliksiä?
Tämä oli kaikin puolin omanlaatuinen elämys. Metsässä rämpimistä, söpöjä ja herttaisia kaneja ja muurahaisten pistoja, sillä taisimme eksyä lähelle muurahaispesää.