Huhtikuun kalenterikuvan päätähtenä ovat upeat suomalaiset maatiaiskanat. Upeita kanamalleja ja heidän parveaan pääsee seuraamaan Facebook-sivuilla ”Tervaa ja Höyheniä”. Kiitos kanojen lainaamisesta! Kuvista kiitos kuuluu jälleen kuvaajallemme Mima Jämsälle, sekä erityiskiitos Ellille, joka tuli avustamaan kuvauksissa!
”Se oli kevään lämpimimpiä päiviä, kuitenkin parasta siinä päivässä olivat kanat ja tiput! En olisi voinut uskoa, että pääsen viettämään niin upean päivän niin loistavassa seurassa: kukko oli varsin edustava herrasmies, kanat todella leppoisia ja hyvin yhteistyökykyisiä, sekä tiput, jotka olivat pehmeimpiä asioita mitä olen ikinä päässyt koskemaan.
Alusvaatteissa kameran edessä poseeraus jännitti valtavasti alkuun, mutta jännitys laantui viimeistään siinä vaiheessa kun makasi lämpimässä kevätauringossa pienten tipujen kiipeillessä ja piipitellessä ympärillä. Pienet hakivat lämpöä ja turvaa kaikesta mitä vasten pääsivät turvallisesti käpertymään, oli se sitten tiputoveri tai sammaleessa makaava eläinlääkäriopiskelija.
Ei hirveästi haitannut tarpoa kanalassa paljain varpain kanankakan seassa tai maata kostealla sammalmaalla pienten tipujen ympäröimänä. Päivän päätteeksi olin täynnä naarmuja kanojen terävistä kynsistä, tiput olivat kakkineet iholleni ja alusvaatteilleni sekä sammalta ja muuta luontoa sai kaivella hiuksista vielä suihkussa. Mutta ehdottomasti kokisin tuon päivän uudestaan, jos vaan koskaan saan siihen tilaisuuden.”
”Huhtikuun kuvaukset purkissa ja siis ei voi sanoa kuin että huhhuh olipas hauska reissu!
Päivä alkoi mun osalta aamun meikkailujen jälkeen reissulla K-rautaan, jossa kävin keväisten kuvauksien kunniaksi orvokkiostoksilla! Mukaan tarttui keltaisia orvokkeja ja siitä matka kohti Tuusulaa ja kuvauksia alkoi. Kuvaukset jännitti mua itseäni ihan tosi paljon koska kaiken kaikkiaan tällainen tilanne oli aivan uusi ja vieras.
Kun pääsimme perille, meitä odotti vastassa supersöpö pihakanala täynnä mitä kauniimpia maatiaiskanoja. Itse yllätyin siitä miten monikirjavia ja kauniita, sekä myös suurikokoisia tällaiset maatiaiskanat olivatkaan! (…täytyy myöntää että itse odotin asiasta tietämättömänä pelkästään ruskeita kanoja.) Lisäksi pääsimme tutustumaan myös kanalan nuorimpiin asukkaisiin, joista nuorimmat olivat vasta aivan pienenpieniä untuvikkoja. Kuvaukset sujuivat kaikinpuolin erittäin mieluisasti ja sain todeta, että kaikki pelot sekä kuvauksien logistiikan että kameran edessä esiintymisen suhteen, osoittautuivat täysin turhiksi! Loistava kuvaustiimimme aina kuvaajasta kanalan omistajiin, olivat mitä suurin apu kuvauksien onnistumisessa. Nyt kelpaa ihailla mitä kivoimpia kuvia ja muistella untuvaisen pehmeiden pikkutipujen kutittelua korvanjuuressa auringon pilkotellessa puiden takaa!”
