Kategoria: Yleinen

Toisessa blogipostauksessa suuntaamme Soiniin!

Kuva otettiin Soinissa tutun omistajan tilalla. Yhdistettiin kuvan ottoon muutaman päivän loma mökillä Soinissa. Matka Soiniin oli pitkä, mutta kannattava. Kuvauspaikan valinta ei tuottanut ongelmia, sillä sopiva paikka tuli heti mieleen.

Eläinystävien esittely:

Valkoiset pikkuponit Karkki ja Kepponen, musta shire Glenda, varsat Nuutti ja Taisto

Millainen sää oli? Paleliko?

Sääolosuhteet oli mieluisat, ei palellut. Oli aurinkoista ja mukavan lämmin päivä

Otettiinko kuva samassa kuussa kuin kalenterissa?

Ei, kuva on otettu elokuussa.

Jännitys asteikolla 1-5

2

Muita fiiliksiä?

Oli nälkä, mutta kivaa

Ensimmäisessä blogipostauksessa esitellään kalenteriprojektimme vierailevat tähdet Tartosta! Esko, Gaspard ja Ville ovat siis eläinlääketieteen opiskelijoita Suomenlahden toiselta puolen ja tulivat vahvistamaan mallikokoonpanoamme vuoden 2025 kalenteriin. Tässä heidän kertomuksensa kuvauksista:

Kuvauspaikkana toimi vanha autioitunut talo keskustan kupeessa. Kokoonnuimme marsujen kodin edessä ja saavuimme 5 minuutin kävelyn jälkeen perille kuvauskohteeseen. Kuvaa ei otettu siinä kuussa, johon kalenterissa päädymme, mutta eiköhän lopputuloksesta tule silti hyvä.

Tietysti hyvien kuvien takaamiseksi katsoimme sääilmoituksesta aurinkoisen +4C° iltapäivän, joka olisi tarpeeksi lämmin marsuille ja puolialastomille malleille. Kun h-hetki koitti, sää oli pyörähtänyt päälaelleen, oli pimeää ja märkää. Sivustakatsojilla oli hauskaa, kun pojat pomppi palelevia jalkojaan
kinosten keskellä.

Marsut:

Suolinkaismiesten kanssamalleiksi valikoitui kolme marsua: Vilho, Muru ja Ruusu. Vilho on lauman ainoa uros. Hän on erittäin pörröinen kaveri, joka sulattaa sydämen kuin sydämen suloisella olemuksellaan. Vilho on erittäin rento kaveri, joka nukkuu päivät pitkät riippumatossaan ja välttelee naarasystäviensä draamoja ja välienselvittelyjä. Muru on lauman ainoa nakumarsu. Pienestä koostaan ja karvattomuudestaan huolimatta Muru on tulinen ja kovapäinen tyttö, joka osoittaa mieltään äänekkäästi päivästä toiseen. Ruusu on lauman alphanaaras. Hän pitää huolen, että Muru (ja kuvasta puuttuva Mimi) eivät tapa toisiaan ja siten ylläpitää lauman järjestystä. Ruusu on myös lauman kookkain (jopa Vilhoa isompi!) marsu, mutta isosta koostaan huolimatta hän on erittäin kiltti ja tykkää halia adoptioäitinsä kanssa iltaisin romainesalaattia mutustellen. Vilhon, Ruusun, Murun, sekä Mimin seikkailuja voi seurata instagramista @potatovet

Villen kokemukset:
Tämä oli ensimmäinen kertani mallina ja se oli hauska kokemus! Ainut jännitystä aiheuttanut asia oli sopivan kuvauspaikan löytäminen Tarton aikaisen kevään takia.

Gaspardin kokemukset:
It was my first time being an underwear model, but not my first time being in underwear, so having already half of the experience it was really a piece of cake. Speaking of cake I was surprised by Esko’s and Ville’s, surely this edition will be a bestseller, after all studying in Tartu makes you Tasty!

Eskon kokemukset:
Tämä oli ensimmäinen kertani mallina missään ja vähän mietitytti, onko noin kylmillä keleillä jäljellä mitään näytettävää. Minä olen aina pitänyt hullunkurisista seikkailuista ja kun kuulin tarpeen tarttolaisista miesmalleista, sanoin välittömästi kyllä. Eniten projektissa jännitin, että saanko puhuttua ketään itseni lisäksi kalenteriin mukaan vai tuleeko tästä Eskon kuukausi.

Joulukuu, vuoden viimeinen kuukausi. Kalenteriprojektissa lumiset kuvat olivat ideana kuvata ensimmäisten joukossa, mutta kuinkas sitten kävikään. Aloitimme kalenteriprojektin hyvissä ajoin vuoden 2023 alussa, koska lumien säilymisestä ei ole Etelä-Suomessa ikinä takeita. Joulukuu oli lisäksi mallimäärältään yksi suurimmista ryhmistä ja kaikkien aikataulujen yhteensovittaminen oli alkuun melkoista palapeliä. Lopulta löysimme kuvauspaikan Porvoosta ja kaikille sopivan ajankohdan maaliskuun alusta. Mutkia oli kuitenkin matkassa ja emme lopulta päässeet kuvaamaan kyseiseen kohteeseen.

Seuraavaksi kuvauskohteeksi valikoitui Kemiönsaaressa sijaitseva Eläinten suojakoti Toivo, joka toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Tämäkin kuvausreissu peruuntui viime minuuteilla paikan omistajien kuumetapauksen vuoksi. Onneksi syyskuun ryhmä sai sovittua uuden vierailun Toivon väen kanssa ja siellä asustavat karvaiset ystävät pääsivät mukaan kalenteriimme.

Lumet ehtivät tässä välissä sulaa ja meille joulukuun malleille oli muodostunut uusi idea kuvamme tarinaksi. Halusimme kuvamme tarinan kertovan eroa populaatiokissojen hallitsemattoman lisääntymisen ja vastuullisen kissankasvatuksen välillä. Koska kissanpentuja ei kuitenkaan tuosta noin vain joka kuukausi synny, olikin tällä kertaa ongelmana eläinmallien löytäminen. Kiitos kennel Nietosten kissalan, saimme kuvaukset lopulta sovittua kahden eri pentueen kissojen kanssa. Malleina toimivat 12 viikkoiset turkkilaiset angora-kissat sekä vain kolmen viikon ikäiset norjalaiset metsäkissat.

Perjantainen aamuna syyskuun lopulla starttasimme auton kohti Riihimäkeä. Olimme ajoissa liikkeellä ja kuvauspaikka pellonreunasta löytyi ongelmitta. Pellolta löytyi kuitenkin valmiiksi jo maukuvia asukkaita ennen oikeiden malliemme saapumista ja heidän hätyyttelyynsä sai kuvaajamme Fanni käyttää useamman hetken.

Itse kuvaukset sujuivat mallikkaasti ja pystyimme kuukausien jälkeen huokaisemaan helpotuksesta, että nyt on kaikki kalenterin kuvat purkissa. Kuitenkin on hyvä muistaa sanonta ”älä nuolaise, ennen kuin tipahtaa”.

Kissanpennut lähtivät kotia kohti, mutta kun oli meidän vuoromme startata kotimatka, onnistui ensimmäisen auton kuski peruuttamaan auton pohjan suoraan kiinni betoniseen kaivonrenkaaseen, joka kulki pellolle johtavan ojan poikki. Ärräpäät raikuivat ilmassa, mutta ei auttanut muu kuin lähteä irrottamaan autoa. Auto tottakai tukki tien niin, ettei toisen auton kuljettaja päässyt sen ohi. Ja tottakai, toisen auton kuljettajalla olisi alkamassa työvuoro vain muutaman tunnin kuluttua. Miten huonoa tuuria, että autot olivat juuri tuossa järjestyksessä poistumassa paikalta!

Ensimmäinen tunkkaus epäonnistui epätasaisen maaperän takia ja usko koko hommaan meinasi loppua. Hiki virtasi, kädet menivät rakoille ja pellonreunasta etsittiin kaikki mahdolliset apuvälineet tähän pelastusoperaatioon. Lähes tunnin työn jälkeen auton takarenkaan alle saatiin tehtyä laudoista ramppi. Auto saatiin irti ja koko porukka pääsi viikonlopun viettoon. Loppujen lopuksi, ehkä tämäkin taito oli meidän hyvä oppia tulevia kunnaneläinlääkärin työvuosia varten. Töissä voi sattua ja tapahtua, mutta toivottavasti vielä silloinkin voi turvautua kollegan apuun kiperässä tilanteessa.

Maaliskuun kuva erottuu joukosta kalenterin ainoana sisäkuvana. Kuvauspäivä ei todellisuudessa ollut maaliskuussa, vaan eräänä kuumana elokuun viikonloppuna.

Sisäkuvaukset vaativat hieman erilaisia valmisteluita ulkokuvauksiin verrattuna. Miljöönä ei voikaan hyödyntää valmiiksi kaunista suomimaisemaa, vaan on käytettävä hieman enemmän kekseliäisyyttä. Sisätiloissa otettuun kuvaan haluttiin tuoda luonnonläheistä tunnelmaa muilla keinoin ja kuvausasunnon tummanvihreä olohuoneen seinä osoittautuikin täydelliseksi taustaksi viherkasveihin yhdistettynä. Kuvausympäristön valmistelu ei kuitenkaan käynyt kädenkäänteessä, vaan tv-taso, sohva ja matto oli ensin raivattava pois tieltä, jotta seinä saatiin kunnolla esille. Oma operaationsa oli myös kasvien saaminen kuvaan. Kaikki kasvit eivät olleet valmiina kuvauspaikalla, vaan päivä alkoi ajelulla ympäri Helsinkiä sekä pienellä aivojumpalla, jotta mm. kolmemetrinen kultaköynnös saatiin turvallisesti siirrettyä omalta paikaltaan ensin autoon ja sitten asuntoon.

Maaliskuun malleille oli alusta asti selvää, että kuviin haluttaisiin jotakin eksoottisia eläimiä. Sopivat mallit löytyivät lopulta tuttavapiiristä, kun erään kalenteritiimin jäsenen kaveri tarjosi käärmeitään mukaan. Asunnossa oli kuvauspäivänä todella kuuma, sillä vaihtolämpöisinä eläiminä käärmeet tarvitsevat lämpimän ympäristön, minkä varmistamiseksi lämmitys oli ollut täydellä teholla kolme päivää. Tämä yhdistettynä lämpimään elokuun päivään ja kahdeksaan ihmiseen pienessä asunnossa takasikin varsin trooppiset olosuhteet.

Kuvaukset sujuivat lopulta hyvin ja odotettua nopeammin. Välillä pidettiin lepotaukoja, joiden aikana toinen käärmeistä pääsi takaisin koppaansa rauhoittumaan. Sille oli erityisen tärkeää olla lähellä ihmisen vartaloa, mikä asetti pieniä haasteita sopivien asetelmien löytämiselle, mutta lopulta onnistuneita poseerauksiakin saatiin. Mallit kertovat, että oli kivaa päästä näkemään ja käsittelemään käärmeitä. Heillä ei juuri ollut aiempaa kokemusta käärmeistä, mutta omistajan hyvillä ohjeilla kaikki sujui hienosti. Kuvauspäivän lopuksi käärmeet pääsivät takaisin kotiterraarioonsa ja mallit puolestaan palkitsivat itsensä noutoruoka-annoksin.